Avajaiset torstaina 6.2. 18-22
Luvassa pientä tarjoilua ja musiikkia
Avoinna:
pe 7.2. klo 15-21
la 8.2. klo 12-19
su 9.2. klo 12-17
ma 10.2. klo 13-18
ti 11.2. klo 15-20
ke 12.2. klo 15-20
to 13.2. klo 16-19
Näyttelyyn osallistuvat kollektiivin jäsenet Matias Ekholm, Anna Häkkinen, Veikko Pitkälä ja Maria Sorjonen.
Kulttuuriosuuskunta Vehrä kutsui Asbestos-kollektiivin residenssiin Enonkoskelle toista kertaa vuoden 2024 kesä-heinäkuun vaihteessa. Residenssijakson päätteeksi saimme mahdollisuuden pitää näyttelyn KoskiGalleriassa. Edellisenä vuotena kollektiivi keskittyi työskentelemään kosken varteen tehdyn taidepolun parissa ja viimeisimmässä residenssijaksossa työskentely jatkui osittain samojen teemojen pohjalta. Residenssin aikana havainnoimme Enonkoskea ja erityisesti Enonkosken koulurakennusta, jonka suojissa saimme työskennellä. (Kuuleeko Enonkosken koulun kummitus, kun laulamme epävireisesti suvivirttä kellarikerroksen musiikkiluokassa?) Pohdimme ympäristön ja ryhmän sisäisen dynamiikan vaikutusta omaan sekä yhteiseen työskentelyymme. Nyt tuomme KoskiGallerian näyttelystä ja residenssin pohdinnoista versonneen kokonaisuuden Asben omiin tiloihin.
Työskentelimme pääsääntöisesti orgaanisten ja epäorgaanisten löytömateriaalien sekä saven kanssa. Materiaaleja työstettiin käsin, mutta ne muovautuivat myös ympäristön vaikutuksesta. Joitain ensimmäisen residenssikauden teoksista tuotiin polun varresta jatkotyöstettäviksi: tarkasteltiin, kuinka teoksen olemus muuttuu sen myötä missä kontekstissa se esitetään ja millaisia jälkiä aika on teoksiin jättänyt. Yksi teos oli kadonnut jäljettömiin, toinen murtunut sirpaleiksi lumen painon alla, kolmas oli sammaloitunut ja neljännestä oli jäljellä vain savitahra maassa. Materiaalit ja työskentelytavat rajoittivat kykyämme hallita lopputulosta ja niin sattuma sekä kuluminen tulivat kietoutuneeksi osaksi prosessiamme työtä ohjaavina voimina. Työskentely herätti pohdintaa kulumisen ja sattuman vääjäämättömästä sekä hallitsemattomasta luonteesta.
Kuten materiaaliin, kuluminen ja sattuma vaikuttavat vahvasti myös meihin. Kuluminen ei kuitenkaan ole vain rapautumista tai tuhoutumista vaan myös kasvun ja uudistumisen prosessi, joka saa merkityksensä sekä yksilön että kollektiivin näkökulmasta. Koemme kollektiivin toiminnan jatkuvana prosessina, jota yksilöiden väliset vuorovaikutukset muovaavat osittain myös ennakoimattomasti. Kollektiivilla ei ole pysyvä rakennetta, vaan se kuluu, muovautuu ja uusiutuu kuin organismi, joka reagoi ympäristöönsä - joskus sopeutuen, joskus vastustaen. Kuluminen ja sattumanvaraisuus saattavat tuntua ennakoimattomuuteensa vedoten raskailta ilmiöiltä, mutta ne ovat myös vääjäämätön osa muutosta, joka mahdollistaa siirtymän eteenpäin ja antaa tilaa jollekin uudelle.
Mitä jää jäljelle?
Avainsanat: luonteikas keramiikkauuni, intenso, etana, polly, koirakakku, virret, secret life of plants, koulun kummitus, velo, teho, fazer liquorice crunchy, ilmastointi, työhanskat, kottikärryn laulu, rypsiöljy, airin pölkyt, täytetyt eläimet, kivien harjaaminen tiskiharjalla, sälekaihtimet, opetustaulut, sammakoiden yö, kantarelli
Suuri kiitos kulttuuriosuuskunta Vehrälle ja Enonkosken kunnalle <3
Comentarios